Siirry pääsisältöön

Mökillä: Delas, Lassaigne, Bollinger ja ravut

Delas Hermitage Les Bessards 2006

Ei dekantoitu, slow-ox avattuna 2,5 h ennen maistamista. Tämän viinin tuoksu on voimakkaan mausteinen: mustapippuria, timjamia, rosmariinia, mustetta sekä punaisen lihan veristä sävyä. Maku on runsaan marjainen ja selvästi tumma sävyiltään: vahvasti karhunvatukkaa tervaisen vivahteen säestämänä. Tiukat tanniinit ja sopiva annos hapokkuutta viipyilevät suussa pitkän jälkimaun myötä. 

Viinin edelleen parin tunnin aikana avautuessa kokonaisuus jonkin verran tasoittuu ja pyöreämpää hedelmäisyyttä tulee paremmin esiin hennon toffeen häivähdyksen kanssa. Turhan nuorihan tämä vielä on parasta antaakseen, mutta huhuista huolimatta tässä viinissä ei minusta myöskään ole perinteisen Hermitagen piirteistä negatiivisella tavalla poikkeavaa ylikypsyyttä, ylitsevuotavuutta tai liian kuumia sävyjä. Varmasti kehityskelpoinen viini siis - kätkettäväksi kellariin kymmeneksi lisävuodeksi. 92

Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Extra Brut Blanc de Blancs 

Arviolta pari kolme vuotta kypsyyttä kerännyt pullollinen Lassaignen NV:n vanhaa, pelkästään chardonnaysta tehtyä versiota. Aika on ehdottomasti tehnyt hyvää: tämän raikkaan ja puhdaspiirteisen viinin sitruunan ja greipin sävyt ovat kivasti pyöristyneet, lisänä erottuu ripaus ananasta ja vihreän omenan tuntua. Raamikas hapokkuus tuntuu edelleen, mutta terävin purevuus on siitäkin jo sopivasti tasoittunut. Ehdottoman kiva kalan grillausviini siis. 88

Bollinger La Grande Année 2002

Rapusaaliin rinnalla nautittu Bolly (korkinvaihto 2/2011) on mainiossa vireessä: tasapainoisessa tuoksussa on kypsynyttä sitruunaa, mukavan runsaasti omenaa ja pieni ripaus trooppisempaakin hedelmää, tyylikästä vaniljaisuutta sekä kevyt hasselpähkinän sävy sopivasti hennohkon paahteisuuden rinnalla.

Maku on varsinkin aluksi vahvasti omenainen, mutta aika tuo rinnalle myös ananaksen ja mangon sävyä. Pitkä jälkimaku on miellyttävän hedelmäinen - tuore sitruunaisuus on jo siirtynyt selvästi taka-alalle. Vaikka lipittelyn konteksti on tällä kertaa toki ensiluokkainen, on tämä pullollinen omillaankin arvioituna neljästä maistamastani -02 GA:sta tähän mennessä selvästi paras. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja