Pullollisia

Dekantoitu 45 minuuttia ennen maistamista. Viinin väri on reunalta kevyesti ruskehtava. Tuoksu ei tunnu erityisen voimakkaalta, mutta siitä löytyy mukavan monipuolisia sävyjä: lakritsia, tupakkaa, grafiittia, teelehtien aromia, sekä vienoa tummaa marjaisuutta etenkin mustaherukan sävyttämänä. Pehmeän tasapainoinen maku sävyttyy mukavasti salmiakilla ja lakritsilla, mutta on silti kokonaisuutena hivenen yksinkertainen ja turhankin keveän hedelmäinen. Viini tuntuukin vähintään täysin kypsältä - jälkimaku jättää mieleen aavistuksen kenties jo vähitellen kuivumassa olevista tanniineista. Asiallinen ja ilman muuta laadukas bordeaux, mutta ehkä silti hivenen tylsä tai tasapaksu viini, eikä yksien esimerkkien perusteella lähellekään samaa tasoa kuin tämän saman vuoden La Conseillante.  93

Dekantoitu puolisen tuntia ennen maistamista. Lempeässä ja hyvässä tasapainossa olevassa tuoksussa on miellyttävän maltillinen kombinaatio kalkkikiveä ja simpukankuorta, pyöreää sitruunaisuutta, ripaus hunajaa ja hentoa tuoretta persikkaa. Silkkinen, kokonaisuuteen sopivan kepeä maku toistaa samoja elementtejä, terävöittää sitä ripauksella sitruunankuorta ja yhdistää sen oikein sopivan tuntuiseen hapokkuuteen. Tämä viini on näin kymmenvuotiaana yllättävänkin kivan tuntuinen yhdistelmä sopivaa kypsyyttä ja raikasta nuorekkuutta, sekä niihin nivoutuvaa viimeisteltyä tyylikkyyttä. Moniulotteisuuden ja tietynlaisen painokkuuden puutteen vuoksi (näillä mittareilla arvioituna Raveneaun MdT taitaakin yleistyksenä vetää hieman Butteaux'ta pidemmän korren) ei sentään suuri viini, mutta kylläkin erittäin juotava ja nautittava.  93 

Viinin väri on vaalean kullankeltainen ja kuplat kaikin puolin pirteät. Tuoksussa on melko voimakasta paahteisuutta ja mantelin sekä hasselpähkinän sävyä, rinnalla myös ripaus kermaa sekä hennohkoja punaisen omenan ja aprikoosin hedelmäisiä aromeja. Maku ei ole mitenkään ylitsevuotavan hedelmäinen, sävyinä erottuu tuoretta omenaa, limeä ja sitruunaa. Jälkimaku on nuorekas, melko hapokas ja greipin sävyttämä. Viini on ilmaisultaan mukavan tyylikäs ja sen tasapaino on oivallinen, toisaalta hedelmäisyys on varmaan vuosikerrasta johtuen askeettisen ja kapeahkon oloista, eikä kokonaisuudessa ole mitään erityisen mieleen jäävää elementtiä. Voihan kuitenkin olla, että lisävuodet parantavat tätä vielä: nyt tämä on joka tapauksessa vähemmän kypsän tuntuinen kuin viime vuonna maistetut SWC:n vuosikerrat 1998 ja 2002. Tässä viinissä / pullollisessa ei onneksi ole mitään ennenaikaisen oksidoitumisen häivähdystä, joka on muutamissa tuoreehkoissa Pol-pullollisissa herättänyt itselleni jonkinaste