Siirry pääsisältöön

Tekstit

Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin "En Derée" Vieille Vigne 2001

Ei dekantoitu, slow-ox runsaat kaksi tuntia ennen nauttimista. Jossain määrin rustiikkisessa mutta alkuperältään silti kyllin tyylikkäässä, sävyiltään tummahkossa tuoksussa on mansikkaa ja sitä hennompaa mustikkaa, näiden rinnalla rautaa ja mineraalisuutta, sekä kohtuudella kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen ja sammalen sävyä.

Suussa mansikka tukevoituu ja tasapainottuu selväpiirteisellä Gevreyn salmiakkisella sävyllä sekä tätä hennommalla lihaisalla elementillä. Jälkimaku on mehukas, vaikka sopivan hapokkuuden rinnalla onkin myös selvä annos tanniinisuutta. Tässä vanhojen köynnösten kyläviinissä on nyt mainio tasapaino (aivan vasta-avattuna viini tuntui selvästi kireämmältä), sopusuhtaiset mittasuhteet ja sopiva kypsyys - voisin varovasti veikata tämän olevan elinkaarensa parhaassa vaiheessa juuri nyt. 92
Uusimmat tekstit

Tignanello 2004

Ei dekantoitu, slow-ox pari tuntia ennen maistamista. Väriltään yhä melko tummanpunaisen viinin tuoksu on miellyttävän hedelmäinen ja sopivasti intensiivinen: kypsähköjä boysenmarjoja, hennohkosti raikkaita luumuja, selvä maanläheinen mullan aromi ja häivähdys seetripuuta - ihan kuin cabernet'lla sävytetyltä sangioveselta sopii olettaa. Viinin viivähtäessä lasissa tammen tuoma vaniljainen elementti tulee esille ja ehkä hiukan peittää muita aromeita.

Maku on tuoksua jonkin verran yksinkertaisempi ja särmikkäämpi: maanläheinen elementti on tässäkin vahvasti läsnä punaisten herukoiden ja hapokkaiden maatiaisluumujen rinnalla. Jälkimaun annos tanniineja yhdistettynä reiluhkoon hapokkuuteen on aika kipakka yhdistelmä, vaikka taitaakin kuulua viinin ja pääosarypäleen luonteeseen. Tasapainoisempi ja avoimempi kyllä kuin ensimmäinen pullollinen vajaat viisi vuotta sitten: maistaja harmi kyllä on tainnut kypsyä ennemmin ranskalaisia pullotteita suosivaksi vielä tämän Tignanellon positiivi…

Jean-Marc Pillot Chassagne-Montrachet Premier Cru Les Caillerets 2007

Dekantoitu runsas tunti ennen maistamista. Tämä viini on aromeiltaan jo selvästi kypsyneen oloinen ja samalla runsaahkon hedelmäinen: omenaa, papaijaa ja persikkaa sekä trooppiseen suuntaan taittuvia hedelmäsävyjä mukavasti säestävää hentoa limen ja mineraalisuuden tuntua. Tuoksua hivenen yksinkertaisemmassa maussa vuorottelevat vihreä omena ja lime lempeään mineraalisuuteen verhottuna. Vaikka viini tuntuu jo varsin sopivasti kypsältä, erottuu jälkimaussa vielä ripaus nuorekasta nokkosenlehtien säestämää terävyyttä. Miellyttävä ja helposti lähestyttävä viini kaiken kaikkiaan. 91

Mökillä: Delas, Lassaigne, Bollinger ja ravut

Delas Hermitage Les Bessards 2006 Ei dekantoitu, slow-ox avattuna 2,5 h ennen maistamista. Tämän viinin tuoksu on voimakkaan mausteinen: mustapippuria, timjamia, rosmariinia, mustetta sekä punaisen lihan veristä sävyä. Maku on runsaan marjainen ja selvästi tumma sävyiltään: vahvasti karhunvatukkaa tervaisen vivahteen säestämänä. Tiukat tanniinit ja sopiva annos hapokkuutta viipyilevät suussa pitkän jälkimaun myötä. 
Viinin edelleen parin tunnin aikana avautuessa kokonaisuus jonkin verran tasoittuu ja pyöreämpää hedelmäisyyttä tulee paremmin esiin hennon toffeen häivähdyksen kanssa. Turhan nuorihan tämä vielä on parasta antaakseen, mutta huhuista huolimatta tässä viinissä ei minusta myöskään ole perinteisen Hermitagen piirteistä negatiivisella tavalla poikkeavaa ylikypsyyttä, ylitsevuotavuutta tai liian kuumia sävyjä. Varmasti kehityskelpoinen viini siis - kätkettäväksi kellariin kymmeneksi lisävuodeksi. 92
Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Extra Brut Blanc de Blancs  Arviolta…

Chateau L'Eglise-Clinet 1985

Dekantoitu 45 minuuttia ennen maistamista. Viinin väri on reunalta kevyesti ruskehtava. Tuoksu ei tunnu erityisen voimakkaalta, mutta siitä löytyy mukavan monipuolisia sävyjä: lakritsia, tupakkaa, grafiittia, teelehtien aromia, sekä vienoa tummaa marjaisuutta etenkin mustaherukan sävyttämänä.

Pehmeän tasapainoinen maku sävyttyy mukavasti salmiakilla ja lakritsilla, mutta on silti kokonaisuutena hivenen yksinkertainen ja turhankin keveän hedelmäinen. Viini tuntuukin vähintään täysin kypsältä - jälkimaku jättää mieleen aavistuksen kenties jo vähitellen kuivumassa olevista tanniineista. Asiallinen ja ilman muuta laadukas bordeaux, mutta ehkä silti hivenen tylsä tai tasapaksu viini, eikä yksien esimerkkien perusteella lähellekään samaa tasoa kuin tämän saman vuoden La Conseillante. 93

Domaine François Raveneau Chablis Premier Cru Butteaux 2007

Dekantoitu puolisen tuntia ennen maistamista. Lempeässä ja hyvässä tasapainossa olevassa tuoksussa on miellyttävän maltillinen kombinaatio kalkkikiveä ja simpukankuorta, pyöreää sitruunaisuutta, ripaus hunajaa ja hentoa tuoretta persikkaa. Silkkinen, kokonaisuuteen sopivan kepeä maku toistaa samoja elementtejä, terävöittää sitä ripauksella sitruunankuorta ja yhdistää sen oikein sopivan tuntuiseen hapokkuuteen.

Tämä viini on näin kymmenvuotiaana yllättävänkin kivan tuntuinen yhdistelmä sopivaa kypsyyttä ja raikasta nuorekkuutta, sekä niihin nivoutuvaa viimeisteltyä tyylikkyyttä. Moniulotteisuuden ja tietynlaisen painokkuuden puutteen vuoksi (näillä mittareilla arvioituna Raveneaun MdT taitaakin yleistyksenä vetää hieman Butteaux'ta pidemmän korren) ei sentään suuri viini, mutta kylläkin erittäin juotava ja nautittava. 93 

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1999

Viinin väri on vaalean kullankeltainen ja kuplat kaikin puolin pirteät. Tuoksussa on melko voimakasta paahteisuutta ja mantelin sekä hasselpähkinän sävyä, rinnalla myös ripaus kermaa sekä hennohkoja punaisen omenan ja aprikoosin hedelmäisiä aromeja. Maku ei ole mitenkään ylitsevuotavan hedelmäinen, sävyinä erottuu tuoretta omenaa, limeä ja sitruunaa. Jälkimaku on nuorekas, melko hapokas ja greipin sävyttämä.

Viini on ilmaisultaan mukavan tyylikäs ja sen tasapaino on oivallinen, toisaalta hedelmäisyys on varmaan vuosikerrasta johtuen askeettisen ja kapeahkon oloista, eikä kokonaisuudessa ole mitään erityisen mieleen jäävää elementtiä. Voihan kuitenkin olla, että lisävuodet parantavat tätä vielä: nyt tämä on joka tapauksessa vähemmän kypsän tuntuinen kuin viime vuonna maistetut SWC:n vuosikerrat 1998 ja 2002. Tässä viinissä / pullollisessa ei onneksi ole mitään ennenaikaisen oksidoitumisen häivähdystä, joka on muutamissa tuoreehkoissa Pol-pullollisissa herättänyt itselleni jonkinasteis…